Koekausi paketissa

Kuopion SPME-kokeet 9-10.11.2024

Hillan koekausi päätettiin "kotikentällä" Kuopiossa Kaunisahon Fasaanitilalla Maaningalla. SM:ien jälkeen ei olla paljon tehty mitään erikoista. Ei ole oikein edes ehditty käymään metsälläkään. Koeviikolla kuitenkin kävin lähipuistikossa parina iltana koiran kanssa treenaamassa. Hilla oli joka kerralla erittäin hyvin kontaktissa ja pillitottelevaisuus oli ensiluokkaista. Muutenkin vire ja tekemisen meininki oli sellaista, että ajattelin että nyt saatettaisiin olla onnistuessamme lähellä 90-pisteen tulosta. Minulla on ollut haaveena saada koiralle joskus 90 pistettä kokeista. Tiedän, että se vaatii tasonnostoa meidän perustekemisestä. 80 pistettä on, totta kai, hieno suoritus - mutta 9-alkuinen tulos on jo merkillepantavan erinomainen suoritus. Ennen koetta oli hyvä kutina.  

Odotellaan vuoroa aurinkoisessa pakkassäässä.

Aavistukseni oli oikean suuntainen. Erällä lähdettiin vauhdilla liikenteeseen. Hilla kolusi ojalinjapuskaa tehokkaasti. Vähän piti pillittää, mutta koira pysyi aika vaivatta kuitenkin hyvässä kontrollissa. Annoin myös koiran tehdä töitä. Tiesin, että koiran täytyy painostaa juoksevia lintuja, että ne ei juokse alta pois ja, että ne saadaan ilmaan. Eikä aikaakaan, kun Hilla merkkaa hajua ja puskee ojanpenkalta fasaanin taipaleelle. Siitä onnistun pudottamaan linnun kynnöspellon puolelle. Luvalla koira noutoon, suoraan linnulle ja suoraan takaisin. Helpohko nouto, jonka miellän koiran ansioksi, että tarjosi varman paikan. Toisella erällä mennään tien laitaa ja kuusikon reunaa. Päästän koiran vain muutamia metrejä kuusten taakse, en yhtään kauemmaksi. Ja Hilla pysyy kontrollissa ja hakee vimmalla kuusen aluset. Kyyhöttelen ja kurkistelen kuusten alle ja näen koko ajan valkoisen pika-aiturin kaahattamassa hakualueella. Jatketaan metsän ja pellon laitaan. Päästään ojalinjalle, jossa on varsin sankkaa pajukkoa. Ja ilmeisen paljon hajuakin, sillä koiran röyhkeys painautua puskaan vaan kasvaa. Hilla porkkaa risukkoa, puskaa ja ojanpohjaa. Pysyy hallussa hyvin. Mennään pitkä pätkä tielle asti ja minulla on koko ajan hyvä hallinnan tunne tilanteessa. Annan kuitenkin edelleen koiran tehdä töitä ja metsästää. Tekemistä on mainiota katsoa. Tämän takia rakastan spanielin kanssa metsästystä. Lintua emme enää kuitenkaan löydä ja erä tulee täyteen. Tulos VOI1 87 ja ampujien valinta. Meidän koeuran paras suoritus. Olen erittäin tyytyväinen päivään. Yhdestä helposta noudosta emme tänään saa kahdeksikkoa enempää pisteitä, se on aivan ymmärrettävää. Olen iloinen, että haku palkittiin yhdeksiköllä.

Toisena päivänä startattiin kolmantena ja päästiin erälle noin tunnin seuraamisen jälkeen. Edellisenä päivänä linnut oli ollut tiukassa ja meidän ryhmässä myös tämän päivän alku vaikutti haasteelliselta. Päästiin aloittamaan erittäin kuumaan paikkaan riistapellolle, jossa oli matalia kovapohjaisia ojia. Aamutuimaan näin, että tällä alueella näytti pyörivän useita, ellei kymmeniä lintua. Juuri meitä ennen olleella koirakolla fasaanikukko imi koiran ojan pohjalla mukaansa ja lopputuloksena koira jätti ohjaajan. Nyt katsottiin koirasta mittaa, miten siinä hajukentässä, sakean kuusikon laidassa (josta lintujen kalkatus kuului) pärjätään. No lähdetään tuttuun tyyliin vauhdilla liikenteeseen. Huomaan heti, että nyt muuten mennään eikä meinata. Koira menee nenä maassa aivan raivona. Joudun pillittämään, aika paljonkin ja välillä pysäyttelen koiraa ja rauhoittelen. Kovasti se haluaisi kuusikkoon mennä mellastamaan. Mutta me ei mahduta siellä kävelemään, saati ampumaan. Pillitän koiran toistuvasti kuusten alta takaisin. Älä nyt vaan perhana karkaa sinne, mietin sen minkä ehdin tilanteessa ajatella. Jatketaan peltoa ja niitä matalia kovia ojanpohjia pitkin sarkaa takaisin päin. Hurjasti on hajua ja olen valmiina ylösajoon hetkenä minä hyvänsä. Annan koiran tehdä töitä. Tiedän, että tänä päivänä meidän ei auta tupeksia tuntitolkulla lintuja etsien, vaan linnun löytyessä se pitää saada napakasti taipaleelle, muuten ei hyvä heilu. Ja Hillahan puskee menemään. Pilli laulaa, mutta koira pysyy hakualueella koko ajan. Tottelemattomuutta käännöksiin on, mutta juuri ja juuri koira pysyy käsissä. Tässähän sitä tuntee elävänsä. Saavutaan metsän laitaan, taas kolutaan kuusen alusia ja haku etenee. Välillä vähän ryteikköä, sitten taas metsän laitaa. Korkeampi kuusikko edessä. Laitan koiraa sinnekin luoville, otan laidasta takaisin, en anna mennä pitkälle. Sitten tahti taas kiihtyy. Koira kuusikkoon, kiertää 5 metriä kuusen taakse ja tulee saman tien takaisin pellolle. Edessä fasaani juoksee vimmattua kyytiä, koira ihan kintereillä. Ehkä fasaani lopen ajatteli, että nyt ei auta muu kuin ponkaista ilmaan. Lintu jyrkästi ylöspäin ja koira hyppää ylös lintua tavoitellakseen. En ole varma, mutta minusta näytti että saattoi joku pyrstösulka jäädä suuhunkin. Siitäpä niille sijoilleen stoppi. Ampujan kanssa yhteislaukauksella pudotetaan lintu kuusikon sisään. Hilla markkeeraa suunnan, mutta ei näe sankan kuusikon läpi tippumispaikkaa. Luvalla noutoon. Käy samalla tavoin kuin SM:issä. Riistaa etsiessä tulee toinen ylösajo, jolle pysähtyy. Markkeeraus katoaa. Kutsun koiran luokse ja laitan pari kertaa ohjattuna tiputuksen suuntaan. Ei onnistu vielä, lähtee ylösajetun linnun suuntaan. Otan koiran takaisin ja uusiksi. Näen, että pikkaisen on hullua päässä ja keskittyminen ei ole priimaa. Otan muutaman sekunnin siinä koiran kanssa, näytän suuntaa ja juttelen sille hiljaa, "siellä on lintu, tuolla noin, keskityhän nyt". Psyykkaan koiraa. Eteen-käskyllä kuusikkoon. Noutoalueelle ei näe sankan kuusikon takaa. Rapina kuuluu ja koira etsii ja vaikka sekunnit tuntuvat pitkiltä, niin kuitenkin kohtuullisessa ajassa valkoinen nuoli hyppää lintu suussa pellon puolelle ja tuo linnun käteen asti. Olipahan erä. Toiselle erälle päästään "normi" -ojalinjalle ja tienvarsiojia ja metsän laitaa koluamaan. Mahdotonta pajupuskaa ojan pohjalla ja Hilla hakee rajusti. Työntyy puskiin ihan surutta. Välillä näyttää, että koira ui ilmassa siellä pajujen seassa ja väkisin vääntää itsensä läpi  rytöstä. Jostain luin, olikohan se Sten Christofferssonin Lintukoirat -kirjasta, että rajusti pusikkoon työntyminen spanielilla on aatelinen ominaisuus. Sunnuntain esityksen perusteella Hilla voitaneen aateloida. Se millä vimmalla se haki ne ojanpohjat ja ne läpipääsemättömät ryteiköt, on hengästyttävän upeaa seurattavaa. Toisella erällä mennään vajaa puoli tuntia. Nyt onneksi myös tottelevaisuus paranee huomattavasti ja haku etenee hyvin ja hallitusti. Käsistä lähtemisen tunnetta ei enää ole ja taas nautitaan yhteisestä menosta. Olisin kovasti toivonut, että oltaisiin vielä löydetty toinen lintu, mutta erä loppuu ja nyt käy näin. Tulos VOI1 80 p. Samalla ratkottiin Pohjois-Savon kennelpiirin piirimestaruus. Kisa oli erittäin tiukka, ja tulokset luettiin kahden koiran osalta osa-alue kerrallaan ja jännitys säilyi viime hetkille asti.  Tällä kertaa Harri ja moninkertainen PM-voittaja, upea Lotta jäivät niukasti meidän taakse VOI1 77 pisteellä. Onnittelut vielä myös Harrille ja kiitokset mukavasta kisapäivästä ja -viikonlopusta. Harrin kanssa ollaan monta kertaa treenattu yhdessä ja paljon hyviä vinkkejä saatu.

PM-koirat, Hilla, Lotta ja Pippa ohjaajineen.

Olli ja Hilla

Viikonlopun jälkeen mietin mielessäni, mistä johtui ero Hillan toiminnassa päivien välillä. Ero pillikurissa, kontaktissa ja hallinnassa sekä koiran keskittymisessä oli mielestäni kuitenkin merkittävä. Lauantaina kaikki onnistui ja sunnuntaina oli vaikeampaa. Lauantaina oltiin huippukoirakko ja sunnuntaina vain hyvä. Oliko se koiran (henkistä) väsymistä. Vai muodostuiko ero siitä, että sunnuntaina aloitettiin erä kuumimmasta mahdollisesta paikasta, kun lauantaina päästiin aloittamaan vähän seesteisemmästä paikasta. Että se tavallaan heti alusta lähti vähän väärälle jengalle. Vai johtuiko ero siitä, että majapaikassa laitoin Hillan nukkumaan yöksi alakertaan häkkiin, kun itse nukuin yläkerrassa parvella. Kokiko koira stressiä joutuessaan eroon minusta ja väsyi henkisesti. Tämä jää arvoitukseksi. On hyvä oppia lukemaan koiraa ja miettiä näitä asioita. Minua ihan hävettää, kun en rakasta koiraani ottanut viereen yläkertaan. Oli jyrkkää rappusta ja vähän ahdasta saada sinne sopimaan yms - seli seli. Olisi pitänyt. Ja jatkossa koira nukkuu kosketusetäisyydellä minusta, oli se sitten samalla patjalla tai vieressä olevassa häkissä. Otetaan opiksi. 

Koekausi

Meidän koekausi on nyt paketissa. Tällä kaudella startattiin yhteensä kahdeksassa kokeessa VOI-luokassa. Kaksi kokeista oli vesilintukokeita. Yhteensä neljä kokonaista syksyn metsästysviikonloppua olen "uhrannut" kokeisiin, eikä kaduta. Kaunis kiitos myös Tealle, joka tämän hullutuksen on mahdollistanut perheessä, jossa on pieni vauva. 

Kokeissa meillä oli viisi eri tuomaria. Saavutettiin 7 kpl VOI1-tuloksia ja 1 kpl VOI2-tulos. Hillalla on nyt voittajaluokassa yhteensä 9 kpl VOI1-tuloksia. Hilla täyttää reilun viikon päästä kaksi vuotta. 

Mitä nyt

Nyt levätään. Pilliä en laita edes kaulaan seuraavaan viikkoon. Nyt on tärkeää, että pilli ei koe inflaatiota koiran korvassa. 

Koira saa paljon ruokaa ja tavallista kotiarkea ja hihnalenkkiä. Viikon päästä käydään pikkaisen palauttelemassa pillitottelevaisuutta. Treenaillaan taas lähipusikossa ja vaaditaan ehdotonta reagointia jokaiseen pihahdukseen. Muistutetaan taas perusasioista, mistä ei haluta lipsua jatkossakaan. Tea aina kettuilee, että "kävitkö taas veivaamassa hakua". :) Hänen mielestään ehkä pitäisi enempi treenata muitakin osa-alueita. Mutta minä tykkään veivata hakua. Haku on spanielin tärkein ominaisuus. Hyvä haku johtaa riistatilanteisiin. Se johtaa hyvään ylösajoon järkevältä etäisyydeltä. Ja tämä mahdollistaa varman pudotuksen eikä liiteleviä haavakoita. Ja hyvältä etäisyydeltä ammuttu lintu aiheuttaa myös helpon noudon. Se on tavoiteltava tilanne. Kaikki pohjautuu hakuun. Jos se ei ole kunnossa, niin kaikki muukin on todella paljon vaikeampaa. Veivataan siis jatkossakin hakua. Arjen yhteydessä, lenkkipolun varrella, lähimetsässä, puistikossa, tietysti metsälläkin - pellolla ja metsässä. Tarkennetaan vielä sen verran, että haun treenaus sisältää totta kai pysäytyksiä, käännöksiä, etäisyyden hallintaa, kontaktin ottoa, hakukuviota, silloin tällöin myös daminoutoja. 

Menestys Hillan kanssa ei ole tullut sattumalta. Se on vaatinut ihan todella paljon työtä. Johdonmukaista ja määrätietoista etenemistä. Hilla on valtavan riistaviettinen ja nopea koira. Se on upea ominaisuus spanielilla. Mutta se myös vaatii, että koiran kanssa pitää olla todella tarkkana, että se pysyy käsissä. Aina minua välillä varoitellaan siitä, että varo ettei koira karkaa käsistä. Olen varovainen. Kaikki tämä kurinalaisuus ja johdonmukaisuus voi kuulostaa ehkä ulospäin ikävältä ja hankalalta. Mutta ei se sitä oikeasti ole. Koira toimii yleensä kuin ajatus, mutta välillä on vaan tarpeen olla askeleen edellä ja välttää virheet, jotka tekee asioista taas paljon vaikeampia. 

Hilla on ainutkertainen koira. Minulle ja meille niin sopiva. Tuomari sanoi tulosten luvussa, että Hilla on kuin peilikuva minusta. Otin tämän kohteliaisuutena ja tämä vertaiskuva liikutti. Itsekin koen niin, että meissä on Hillan kanssa paljon samaa. Ja siksi me ollaan toisillemme niin hyvä parivaljakko - match made in heaven.

Laitetaan turvavyö kiinni ja nautitaan yhteisestä matkasta. 

Kuopion kokeiden osallistujajoukkoa