SM-koeviikonloppu Lapualla 3-4.10.2026

 SM-koeviikonloppu Lapualla 3-4.10.2026

 

SM-kokeisiin lähdettiin hyvistä ennakkoasetelmista. Hilla on toiminut koko syksyn metsällä mallikkaasti ja tottelevaisuus on ollut hyvä. Paljon sillä on ollut tilanteita ja kokemusta on taas tullut rutkasti lisää. Koira alkaa olla ikäänsä nähden jo kohtuullisen kokenut ja se on näkynyt monessa asiassa, etenkin noudoissa. Koetta edeltävänä viikonloppuna pyydettiin sorsaa ja harjoiteltiin myös meille vaikeaa ojalinjahakua. Hilla kulki ihan hyvin. Vielä koeviikolla saatiin erinomaiset ylösajot kurpalle ja hallinnan tunne hajukentässä oli hyvä.

 

Valmiina viikonloppuun!

Päivä 1:

Ensimmäisenä päivänä saatiin ryhmän viimeinen lähtöpaikka eli paikka numero 5. Odottelua kertyi lopen puolitoista tuntia, ennen kuin päästiin erälle. Hilla oli siinä ajassa jo kerennyt kasata lämpöä pääkoppaan ihan kunnolla. Se nyki hihnassa koko odottelun ajan ja vähän jo epäilinkin, että mitä tulee tapahtumaan. Aloiteltiin ojalinjalta ja heti alussa huomasin, että tottelevaisuus ei ole sitä tasoa, mihin ollaan nyt tänä syksynä totuttu. Minulla oli suuria vaikeuksia saada pidettyä koira aisoissa ja kyllä sitä joutui käskyttämään ja pillikäskyistä mentiin läpi. Tilanne parani, kun päästiin jatkamaan sänkipeltoa ja siitä sen jälkeen hyvin vahvaan hajukenttään sankkaan riistapeltoon. Hakualueella pysyttiin ja pellon päätteeksi saatellaan taivaalle fasaani, joka pudotetaan. Tälle saadaan suoraviivainen nouto. Erä jatkuu ja hetimmiten kohta ojalinjalta pukataan fasaani ylös ja vielä noutoon lähetettäessä toinen. Ensimmäinen fasaani pudotetaan ison ojan toiselle puolelle. Otan koiran luokse ja laitan ohjattuna noutoon, koska Hilla oli selvästi markkeerannut lentämään jääneen fasaanin lentosuunnan. Yritän houkutella koiraa kääntämään katsetta oikeaan suuntaan ennen lähetystä. Silti se lähtee vähän sivuun. Pysäytän koiran ojan toiselle puolelle ja onni onnettomuudessa, tuuli nostaa fasaanin siipeä ja saan koiran helposti ohjattua noutoon. Siitä suoraviivainen palautus. Erä jatkuu vielä hetken verran ja koira on edelleen lämpöisenä ja karkaa pistona vähän etäälle, tiedän että siinä on fasaania kulkenut laumatolkulla pitkin aamua. Koira nostaa ojan pohjalta fasaanin ylös ja saattelee sitä pari metriä sänkipellon puolella. Ammun lintua ihan hyvään sivuttaisholliin, mutta ase nousee vähän huonosti olalle ja laukaus menee ohi. Tilanteesta tuomitaan pieni peräänmeno ja ykkönen karkasi. Toiselle erälle päästään kulkemaan riistapellon laitaa sänkipeltoa. Riistapellossa näyttää olevan lintua kymmenittäin. Riistatöitä meillä on jo niin, että arvostelu voidaan suorittaa. Pakko ei ole koko fasaanikarjaa siitä ryteiköstä karkoittaa ja aiheuttaa itselleen hankaluuksia. Haetutan koiraa sänki/heinäpellon puolta ja nyt se kulkee ihan mukavasti ja kuuntelee pilliä. Edetään hetken aikaa siinä ja mietin mielessäni tilannetta. Lähestytään jo riistapellon laidan päätykohtaa, niin päätän lennosta, että kyllä me kokeillaan josko saataisiin vielä yksi tilanne. Käännän koiran kohti riistapeltoa ja sinne sujahtaa koira metrin korkuiseen pöpelikköön ja ei siinä mene kuin kymmenen sekuntia, niin Hilla pukkaa ison kukon taipaleelle. Huippuholli sivuttaislentoon ja siitä fasaani alas. Hyvä pysäri ja käskystä sankkaan riistapeltoon noutoon. Vähän jännitän, että mitähän noudossa tapahtuu. Kuinka monta fasaania lähtee ilmaan noudossa. Mutta Hilla markkeeraa hyvin ja menee suoraan linnulle ja tuo sen hyvällä otteella suoraan käteen. Tämä oli upea päätös meidän päivälle, jossa riitti haastetta. VOI2 79p ja ollaan ensimmäisen päivän jälkeen sijalla 7.

 

Hilla isänsä Heron kanssa samassa ryhmässä. Hero oli kerrassaan upea! Näin paljon samaa, kuin Hillassa. 

 

 

Ensimmäisen päivän saalis

 

 

 

 

 

Päivä 2:

Toisena päivänä startattiin neljäntenä. Päästiin kulkemaan retikkaöljyriistapeltoa. Todella kivaa, peitteistä sarkaojapeltoa. Matalat ojat molemmilla saran laidoilla. Meille oikein sopivaa maastoa. Hilla tuntui jo lähdössä rauhallisemmalta ja vire oli selkeästi parempi. Laitoin koiran hakuun ja tajusin heti ensimmäisistä luoveista, että nyt muuten kulkee koira hyvin ja ei kun vaan nautitaan. Hilla haki rajusti koko saran leveydeltä. Sitä oli kiva kattoa. Edetään hitaasti ja vaadin koiraa katsomaan tarkasti pusikot keskeltä ja molempien ampujien edestä ettei vaan jää lintua väliin. Pillitän sitä jonkun verran. Jälkikäteen mietin, että suuri osa pillikäskyistä oli siinä tilanteessa turhia. Minulla oli vaan kova tarve saada hallinnan tunne pidettyä yllä, koska edellispäivänä minulla oli ollut vaikeuksia saada pidettyä koira käsissä. Päsmäröin koiraa ihan turhaan. Nyt se totteli hyvin käännösmerkkejä eikä tehnyt pistoja. Kova se on menemään ja nokka maassa puski kasvillisuuden sekaan ja ojan pohjille. Kymmenen minuuttia menee, niin lintu löytyy ja se ammutaan ojan toiselle puolelle toiselle saralle alas. Laitan koiran noutoon ja koira saapuu noutoalueelle, josta ajaa ylös toisen linnun. Vihellän koiran istumaan. Odotan hetken ja annan luvan jatkaa noutoa. Jatkaa ammutun linnun etsimistä ja ajaa heti kohta toisen linnun ylös. Taas koira istumaan pillillä. Katson, että koiran rintamasuunta on kohti poislentänyttä lintua. Otan koiran pillillä vähän lähemmäksi minua ja sitten komennan ”Jatka!” ja näytän kädellä suuntaa. Onnekseni noutotehtävä on Hillalla vielä mielessä ja pois lentänyt lintu ei enää kiinnosta. Lintu löytyy, palautuksen yhteydessä ojalinjalla korjaa otetta ja tuo linnun käteen asti. Toisella erällä jatketaan hakua samanlaisessa mukavassa riistapellossa. Hyvällä vireellä ja innolla tekee töitä. Katsotaan taas tarkemmin kaikki puskat ja edetään hitaasti. Suurta hätää ei ole ja luotan Hillaan. Loppujen lopuksi ylösajo saadaan saran päädystä ison valtaojan/joen penkasta. Tilanteessa lähtee kaksi lintua, joista toinen pudotetaan valtaojan toiselle puolelle risukkoon. Hilla kuitenkin taas ilmeisesti ottaa markkeerauksessa suuntaa poislentävään lintuun. Etenee noudossa joen yli ja aika pitkälle eteen, josta onneksi tajuan viime hetkellä pillittää koiran pois ettei se ala omiaan siellä touhuamaan. Vaikka koiran pitää useimmiten antaa noudossa tehdä itsenäisesti töitä, niin on tiettyjä tilanteita, jossa ei kannata kerjätä vaikeuksia ja on parempi suosiolla auttaa koiraa. Saan Hillan takaisin joen törmälle ja siitä muutamia kertoja ohjeistamalla pudotusalueelle, josta lintu lopulta löytyy. Uiden takaisin omalle puolelle, rantatörmällä taas kerran korjaa otetta ja palauttaa sankan heinikon läpi fasaanin käteen asti. Päivä palkittiin kauniilla koiraa kehuvilla sanoilla ja tuloksella VOI1  86 pistettä. Erityisesti lämmitti mieltä ensimmäistä kertaa meillä ylösajoista saatu täydet 10 pistettä. Minusta koira todella ansaitsi sen. Ylösajot on aina ollut meidän vahvuus. Lisäksi lämmitti mieltä, että haku kulki hyvin ja koira totteli. Se on kuitenkin minusta se kaikista tärkein asia. Toisena päivänä eniten jännitystä aiheutti noudot, jotka taas edellisenä päivänä onnistuivat täydellisesti. Ei ole päivät samanlaisia keskenään.

 

 

Alkaa jo väsyttään. 

Lopputulokset

Sijoituimme kokonaiskilpailuissa neljänneksi. Edelle menivät vahvasti molempina päivinä ykköset tehneet ESS Tipi, ESS Jimi ja COC Yki. Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta kolmikolle! Hilla on osallistunut nyt kolme vuotta putkeen SM-kokeisiin ja sijoittunut sijoille 1, 4 ja 4.

 

Hilla SM4 

 

Ajatuksia

 

Jännitän kokeita edelleen paljon, etenkin arvokokeita. Jännitän kokeita nimenomaan etukäteen. Kun koira irtoaa hakuun, jännitys katoaa. Mutta ennen koeviikonloppua on olo, että miksi kiusaan itseäni osallistumalla näihin ja olen jo perumassa osallistumista, mitä en kuitenkaan koskaan tee. Tuskailen sitä, ollaanko riittävän hyviä, ollaanko ansaittu paikkamme näissä karkeloissa. En oikein tiedä, mistä se kaikki epävarmuus kumpuaa. Varmaan syvältä sisimmästä, perfektionismiin taipuvasta luonteesta ja yliajattelusta, mitä meistä – minusta ja koirasta muut ajattelee.

 

Nollast sataan, ei mitään rajaa

Miks mä oon tällainen?

Taas hävetä saa, kai kerroin liikaa

          * Viivi – Herkkisten liiga

 

Mutta koetilaisuus on kuin haastava/hyvä soittokeikka. Jännittää etukäteen, mutta jälkikäteen on tunne, että tämä on parasta ikinä. Rakastan pyytää koiran kanssa, kulkea sen kanssa metsällä. Ja on upeaa kulkea erällä porukassa tuomarin ja ampujien kanssa. On tunne, että ollaan kaikki samalla puolella. Kaikki toivoo onnistumista ja nähdä koiralta upeita suorituksia. Erällä kulkemisessa on jotain maagisen hienoa.

Ja koeviikonlopussa tapaa vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Saman henkisiä ihmisiä kaikki saman asian äärellä. Toisiaan kannustaen ja ymmärtäen, että tämä on haastava laji eikä aina onnistu. Virheitä sattuu kaikille. 

Viikonlopun aikana ja varsinkin jälkeen olen ihan puhki. Aivot käy kierroksilla koko ajan. Kelaan mielessäni tilanteita, keskusteluita, oivalluksia, kohtaamisia ihmisten kanssa. En ihan koko aikaa jaksa olla sosiaalinen, vaikka ehkä haluaisinkin. Tarvitsen välillä oman hetken ajatella. Laittaa palasia kohdalleen. Miettiä, mitä voitaisiin tehdä paremmin, missä onnistuttiin. Tarvitsen aikaa olla ja fiilistellä yhdessä tekemistä koiran kanssa. En koskaan selviä viikonlopusta kuivin silmin.

 

Mut minkäs teet, kun nää mun tunteet

On voima, jota sä et vaan pysty laimentaa

Mun valonsäteet ja kaikki murheet

Saa soida niin etten koita niitä vaimentaa

…

Täällä toiset sopii vaan herkkisten liigaan.

 

 

Jälkikirjoitus:

 

Kiitos viikonlopusta kaikille kanssakisaajille. Tuomareille, järjestäjäporukalle, tilanpitäjälle ja ampujille. Kivoja ideoita tarttui taas mukaan, jos vielä itsekin jossain vaiheessa näitä geimejä saa järjestää.

 

Palkintopöytä koreana. Kaikki osallistujat saivat hienot nahkaiset hihnat, pokaalit sekä kivat nimikoidut lasit kotiin viemisiksi

Hieno laji, hienoja ihmisiä ja hienoja koiria. Kiitollinen, että saa olla ja elää täysillä mukana.

 

Olli