Reppukoirasta elämäntavaksi

Olen haaveillut omasta koirasta täysi-ikäisyydestä asti. Muistan pohtineeni, että olisipa kiva, jos koira osaisi noutaa sorsan vedestä. Ihannekoirani myös pysyisi pihalla irti eikä karkaisi. Ensimmäinen koirani Tosca täytti nämä molemmat toiveet. Tosca tuli minulle vuonna 2013. Olin ollut tällöin jo kymmenen vuotta täysi-ikäinen, joten aika pitkään odottelin koiran hankintaa. Syykin oli selvä. En halunnut ottaa koiraa kerrostaloasuntoon. Muutin paritaloon, jossa oli oma takapiha, jouluna 2012. Puoli vuotta myöhemmin taloon tuli ensimmäinen oma koira.

Tean myötä elämään tuli kaksi uutta koiraa. Mansesterinterrierit, agilitykoirat Memphis ja Morris. 

Bella tuli meille vuonna 2018 ja lauma kasvoi neljään. Spanielien ja terrierien yhteensovittaminen samaan laumaan ei sujunut ongelmitta ja koiria piti eristää toisistaan yhteenottojen välttämiseksi. Kaksi samanhenkistä ihmistä eivät kuitenkaan tehneet siitä ongelmaa. Arki jatkui agilitytreenien, metsästystreenien ja metsästyksen merkeissä. 

Kuva: Tea ja Tosca agilitykisoissa.

Memphiksen elämänlanka päättyi vuonna 2019. Morris muutti vähän sen jälkeen Tean vanhemmille eläkepäiviä viettämään. Ratkaisu helpotti meidän arkea, kun jäljelle jäi vaan arjessa helppoja spanieleita. Spanieleiden määrä lisääntyi kesällä 2020 ja alkuvuonna 2023, kun Mocca ja Hilla tulivat meille. Laumamme koko on jälleen neljä koiraa.

Kuva. Meidän lauma. Mocca, Hilla, Tosca ja Bella.


Eräs kysyi kerran, miksi meillä on niin monta koiraa. Jäin pohtimaan asiaa tarkemmin. 

Siitä ajatuksesta, että koira pysyy pihalla ja osaa noutaa sorsan, on tultu aika pitkälle. Koirista ja niiden kanssa harrastamisesta on tullut iso osa elämää, elämäntapa. Agilitytreenejä on useita kertoja viikossa, kisojakin kuukausittain. Meillä kaikki koirat Bellaa lukuunottamatta harrastavat agilityä. Tean ansiosta myös Tosca sai uudeksi aktiviteetikseen agilityn. Agilitykisoissa on käyty ympäri Suomea aina SM-kisoja myöten. Kisoissa vallitsi erittäin kannustava tunnelma, josta erityisesti pidin. 

Etenkin elo- ja syyskuun viikonloput on pyhitetty metsästykselle. Eräs kahden pystärin omistava kaveri kertoi, että pitää syksyllä ainakin pari viikkoa lomia jahtiaikaan ja tekee useamman jahtireissun pohjoiseen syksyisin. Hänen mielestään koko touhussa ei ole järkeä, jos koiria pitää eikä niiden kanssa metsästä ja käytä siihen aikaa. Olen kyllä samoilla linjoilla. Jos ensin koulutat spanielia 1-2 vuotta ja senkin jälkeen treenailette ympäri vuoden haastavampia juttuja ja ylläpidät koiran hallintaa, niin ei siinä oikein ole minusta mieltä, jos syksyllä koira ei pääse tositoimiin. Paras metsästyskausi spanielilla on lyhyt, elokuulta lokakuulle ja tällöin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Teen musiikkikeikkoja kosketinsoittajana sivutoimisesti. Minulle oli tarjolla hyvä festarikeikka ensi vuodelle kyyhkysjahdin aloitukseen. Ilmoitin, että valitettavasti en pääse paikalle, koska olen tuolloin kyyhkysen pyynnissä. Olen kerran lupautunut hääkeikalle sorsajahdin aloituspäivänä. Pääsin aloitukseen päivällä, mutta iltalento jäi keikan takia välistä. Keikka oli hyvä, mutta silti harmitti. Päätin, että jatkossa metsästys koiran kanssa menee keikkojen edelle. Tämä on pitänyt. 

Kuva. Sorsa-aloituksen satoa Bellan kanssa.

Kuva. Hillan kanssa kanalintujahdissa.

Onko neljä koiraa sitten jo liikaa? Arjen sujuvuuden ja myös taloudellisten seikkojen takia meillä neljä on maksimimäärä. Mutta oikeissa olosuhteissa, aktiivisessa eri lajeja harrastavassa perheessä neljä voi olla liian vähän. Meillä on kaksi aktiivista harrastajaa ja kaksi lajia. Koirien kanssa treenataan viikoittain. Ei hampaat irvessä, vaan siksi koska se on mukavaa touhua.

Koiran kanssa olen nyt metsästänyt kymmenisen vuotta, eikä paluuta vanhaan enää ole. Metsästysreissuilla jahtiin lähtevät aina kuhunkin tilanteeseen ja pyyntimuotoon sopivimmat koirat. Esimerkiksi Hilla ei vielä ensi vuonna pääse kyyhkysjahtiin passiin istumaan, vaan kokeneemmat koirat hoitaa nämä jahdit. Kyyhkysjahdissa ja sorsa-aloituksessa voi tulla myös vastaan tilanteita, joista on nuorelle koiralle enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos aamun teeripassissa teeri jää haavakoksi, niin haen autosta Bellan, jolle ei ole niin haitaksi, vaikka haavakon perässä pitäisi juosta hyvinkin suoraviivaisesti. Tässä osat ovat vaihtuneet. Muistan elävästi ensimmäisen Bellalle ylösajosta ampumani teeren. Lintu jäi juoksujalkaan ja katosi varvikkoon heti pudotuksen jälkeen. En halunnut laittaa nuorta koiraa vaativaan paikkaan haavakon jäljestykseen, kun ei ollut ihan pakko. Hain vähän matkan päästä autosta Toscan, usutin pudotuspaikalle ja noin parin minuutin selvittelyn jälkeen koira tuo linnun. Yleensä metsästäessä valitsen koiran maaston ja riistan mukaan, ottaen huomioon koiran iän ja osaamistason. Ryteikössä toinen koira toimii paremmin kuin toinen. Ojalinjalla toinen on parempi. Yksi hallitsee sorsajahdin aloituksen loputtomat riistatilanteet ja toiselle parasta on saada yksi hyvä fasaanin ylösajo. Käytän jahdissa koiria siis niiden vahvuuksien mukaan ja niin, että olisi mahdollisuuksia saada onnistuminen koiralle ja isännälle. Treenitilanteet on eriä. Silloin puskaan laitetaan hakemaan koira, joka on puskassa heikoimmillaan. 

Kun Tean vanhemmat tulevat käymään tai käydään minun äidillä, isovanhempien apu käytetään hyväksi lastenhoidossa. Harvemmin lähdetään Tean kanssa baariin yhdessä, mutta koiratreeneihin, agilityhallille tai metsälle kyllä. Tietysti tytär on tottunut kapaloiästä asti olemaan agilitykentän, pellon tai metsän laidalla treeneissä mukana. Mutta on aina mukava päästä kahdestaan koirien kanssa metsälle tai treeneihin, jolloin hommaan pystyy keskittymään eri tavalla. Etenkään metsällä 5-vuotias lapsi ei oikein tahdo jaksaa kulkea mukana siinä missä aikuiset.

Toscan kanssa kävin aikanaan muutamissa metsästyskoulutusviikonlopuissa. Tutustuin tällöin spanieliväkeen, joista monet ovat edelleen aktiivisia harrastajia. Tykästyin jo näihin aikoihin siihen, miten yhteinen kiinnostuksen kohde tuo yhteen samanhenkisiä ihmisiä. Moccan ja Hillan myötä ollaan taas aktivoiduttu osallistumaan ja järjestämään erilaisia tapahtumia. Spanieleiden metsästyskokeissa kävin ensimmäistä kertaa vuonna 2021 Moccan ja Bellan kanssa. Syksyllä 2023 koeinnostus kasvoi ja Hillalla ja Moccalla oli yhteensä seitsemän koestarttia. Viime kesänä käytiin myös pitkästä aikaa metsästyskoulutusviikonlopussa. Vuoden aikana tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin ja moni seuraamamme instagram-tili sai kasvot taakseen. Edelleen oli kiva huomata erilaisissa tapahtumissa oleva yhteisöllisyys, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat saman asian äärelle. Tykkään istua iltaa ja jutella koirista ja metsästyksestä.

Kuva. Tea ja Mocca springerspanielit ry:n koulutusviikonlopussa.

Kuva. Olli ja Hilla springerspanielit ry:n koulutusviikonlopussa. Kuvassa myös Mauri Koivuporras, joka oli yksi kouluttajista.

Kuva. Hillan kanssa Lapualla SPME-kokeissa.


Meidän vuoden kiertoa rytmittää nykyään koiratouhuaminen. Talvi vietetään hiljaiseloa, kunnes porukkatreenit aloitellaan kevään korvilla. Lumien sulettua treenataan hakua ja noutoja. Kesällä vesinoutoja ja kaislikkohakua. Syksyä kohti tahti kiihtyy, kunnes syksyllä (toivon mukaan) nautitaan treenin tuloksista metsästyksen merkeissä. Vuoden kiertoon mahdutetaan myös kennelpäiviä ja koulutusviikonloppuja. Ehkä pyritään järjestämään joku porukkajahtiviikonloppukin.

Kuva. Hossing-kennelin koirien metsästysviikonlopun satoa. Kuvassa Hilla, Masa, Kiirus ja Tuuppa.

Kuva. Hilla Finnhill-kennelin kennelpäivillä Sotkamossa.

"Koirakoirakoirakoirakoira" -totesi koirahullu hahmo eräässä Pasilan jaksossa. Sitäpä se elämä välillä on, vaikka kyllä koirien lisäksi ehtii tehdä muutakin. Ensi vuodelle on jo monenlaista suunnitelmaa hahmottumassa. Näistä kerrotaan vähän myöhemmin lisää. Hyvää vuoden vaihdetta kaikille!